Omenapiirakka (murotaikinapohja)

Syksy, kotimaisten omenoiden tuoksu... jopa tälläinen omena-allergikko, jolle omenat pitää lähes hillota että niistä saa syöntikelpoisia, herkistyy! Ohjeen ideana oli saada klassisen Kotiruoka-kirjan murotaikinaohje talteen :)

Ohje soveltuu kaikille piirakoille.  Halusi mukaan voit lisätä kermaviili tai muruseoksen marja/hedelmätäytteeseen. Mun mielestä mustikkapiirakan aateloi tuo kermaviiliseos ja maistuipa se raparperipiirakankin kanssa tosi hyvältä!

Jos sinua ei vaivaa yllä mainitut omenarajoitukset, omenoiden paistaminen ei ole välttämätöntä.. Tällä kertaa tein omenapiirakan vaniljakastikkeen kera nautittavaksi. Siksi piirakkaan ei tullut kermaviili- eikä muruseosta.

Murotaikinapohja

100 g voita

3/4 dl sokeria

1 muna

2.5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna ja sekoita hyvin. Lisää jauho & leivinjauheseos ja sekoita tasaiseksi. Painele 23-27 cm halk olevan vuuan pohjalle jauhoitetuin käsin. levitä täyte. Paista 200 C n. 25-30 min

Omenatäyte

5 kpl kotimaisia omenoita

voita

sokeria

kanelia

ripaus kardemummaa

Pilko omenat ja poista siemenkota ja kara. Kuumenna paistinpannulla vähän voita, lisää omenat ja anna kypsyä sen aikaa kun valmistat murotaikinan. Mausta sokerilla, kanelilla ja kardemummalla. Kumoa muropohjan päälle.

Kermaviiliseos

1 prk kermaviiliä (250 g)

0.5 dl sokeria

1 muna

1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki aineet yhteen. Kumoa piirakan päälle ennen paistoa.

Muruseos

50 g voita

0.5 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

Nypi sekaisin, ripottele täytteen joukkoon ennen paistoa.

Kaalilaatikko

Kaalipadan kanssa sitä ollaan ylimpiä ystäviä, mutta kaalilaatikon kanssa vasta yritetään opetella tulemaan juttuun. Muutamat laatikkokokeiluni eivät ole menneet ihan nappiin, joten oppimisprosessi on yhä kesken. Tämänkertainen kyhäelmä sai muotoa Pastanjauhantaa blogin kaalilaatikosta.Ohrasuurimoita ei meidän kaapista löytynyt, joten käytin puuroriisiä sen sijaan. Kaaliakin meni hieman enempi, lukuunottamatta sitä osaa joka napsittiin suoraan leikkuulaudalta.

Huomionarvoinen seikka on se, että jos siirappi on mennyt vanhaksi (miten siirappi voi vanheta?) puolitoista vuotta sitten, niin sen matka ulos purkista on äärimmäisen hidas!

Kaalilaatikko

1 dl puuroriisiä

1.5 kg kaalia

1 litra lihalientä

1 dl kermaa

1 sipuli

siirappia

voita

suolaa

mustapippuria

1 tl meiramia

Puolita ja suikaloi kaali. Laiskista kaali pannulla voissa noin kolmessa erässä ja kaada vuokaan. Keitä puuroriisi n. 0.5l lihalientä melkein kypsäksi. Ruskista jauheliha ja pilkottu sipuli, mausta meiramilla, pippurilla ja suolalla (tässä kannattaa muistaa, että lihaliemi on suolaista). Lisää riisit, lihasipuliseos ja runsas töräys siirappia kaalin joukkoon ja sekoita. kaada n.2.5dl lihalientä ja 1 dl kermaa laatikon päälle ja vuole pinnalle voinokareita. Kypsennä uunissa 175C ja 1.5 h, jos laatikko näyttää kuivalta lisää lihalientä paistamisen ohessa.

Raparpericoleslaw

Raparperini on ihan villiintynyt! viimeaikaiset raekuurot tai viileä ilma eivät ole mitenkään hillinneet sen kasvua. Pontevasti se tekee uusia varsia ja kohottaa lehtiään yhä ylemmäs. Varret tosin ovat vielä aika ohkaisia.

Raparperihillokkeen lisäksi tässä keittiössä on viimeaikaisesta, todella pahasta laiskuudesta ja inspiraatiottomuudesta huolimatta tehty myös raparperipiirakkaa, johon tuli pohjan päälle runsaan 1.5l raparperia lisäksi 4dl kermaviiliä, kaksi munaa, n. 0.5-1dl sokeria, ripaus vaniljasokeria (tai no se taisi pikemminkin olla holaus) ja 1 rkl perunajauhoja. Piirakkavuoka oli ääriään myöten täynnä ja onnistui tietenkin pulppuilemaan yli puhtaalle uuninpohjalle (onneksi vain vähäisessä määrin, mutta kärysihän se silti) *huokaus*. Itse piiras oli niin hyvää kuin vain kuvitella voi.

Tähän aivan mahtavaan ohjeeseen törmäsin Sillä Sipuli blogissa. Coleslaw sisältää yleensä aina porkkanaa, mistä syystä en voi sitä syödä vaikka siitä pidänkin. Tämä ohje tuntui kerrassaan mainiolta vastaiskulta porkkanaa vastaan ja hyvältä paikalta hyödyntää rönsyilevän raparperipuskani antia. Seuraavaksi taitaa olla aika tehdä raparperi-mansikka kiisseliä, joka muuten on kaikista parasta kiisseliä ikinä. Varsinkin tarjoiltaessa jääkaappikylmänä kermavaahtoklikin kanssa!

Asiaan, ohjeen maustemäärät ovat erittäin summittaisia. Yritin näin jälkikäteen arvioida noita löysin rantein inspiksen puuskassani kulhoon ruohimiani, ripottelemiani ja holauttelemiani määriä. Yhä edelleenkään kärsivällisyys ei tässä keittiössä riitä mittailuun... silleen sopivasti, tiedäksä?!

Raparpericoleslaw

0.5 kg kaalia

4 raparperin vartta

1 dl majoneesia

2 tl dijon sinappia

loraus valkoviinietikkaa   (n. 2 rkl)

suolaa   (n. 0.5 tl)

mustapippuria  (pari rouhaisua myllystä)

sokeria   (n. 0.5 tl)

Suikaloi kaali ohueksi ja pilko pienemmäksi. Viipaloi raparperin varret ohuiksi siivuiksi ja ryöppää kiehuvassa vedessä  n. 45 s ja jäähdytä heti kylmässä vedessä. Siivilöi raparperit kylmästä vedestä ja valuta kuiviksi es. talouspaperin päällä.

Sekoita majoneesi, sinappi, hiven suolaa ja pippuria sekä ripaus sokeria ja sopiva loraus valkoviinietikkaa. Peitä astia kannella ja anna tekeytyä kylmässä seuraavaan päivään.

Varhaiskaalisalaatti

Varhaiskaali on minulle uusi tuttavuus. Leikkulaudalla sitä napsiessani, yllätti sen vihreämpi maku verrattuna kaaliin (uudet potut vrs potut). Yleensä kaupasta tarttuu mukaan se tavallinen kaalikerä, mutta törmättyäni Kokit ja Potit blogissa varhaiskaalisalaatin ohjeeseen lähdin vartavasten varhaiskaalia hakemaan. Ah, kumpa asuisin etelässä ja pääsisin torille ostamaan vihanneksia, menisin varmaan ihan sekaisin!

Tämä salaatti oli yksinkertaisesti hyvää! Mahtava vaihtoehto kesäisille perunasalaateille, ensi vappuna tätä tehdään piknikille (jos muistetaan). Tilli, sitruuna, kaali, kananmuna ja lempparini dijon-sinappi, eihän näistä edes voi syntyä mitään pahaa :)

Varhaiskaalisalaatti

puolikas varhaiskaali

1 muna

1/4 nippu tilliä

1 rkl sitruunamehua

1/2 prk kermaviiliä

1/2 tl dijon-sinappia

mustapippuria

suolaa

Keitä kananmuna kypsäksi ja jäähdytä. Kuori ja hienonna jäähtynyt kananmuna. Suikaloi kaali ohueksi ja pieni paloiksi. Sekoita kermaviili, sitruunanmehu, sinappi, hienonnettu tilli ja kananmuna sekä mausteet. Yhdistä kastike kaalisilppuun ja sekoita. Maista ovatko suola ja sitruuna kohdallaan.

Parsaa grillissä!

Kevät on täällä! kesä on täällä! Valo ja lämpö ovat täällä!
No, kutsuttakoon tätä vuodenaikaa, miksi sitten haluaa. Tosiasia on, että viimeisetkin nietokset ovat pihamaalta sulaneet ja tänään oli ensimmäinen lämmin päivä. Töistä tullessa huomasin, että ruohokin näyttää enempi vihreältä kuin keltaiselta.

Tänään päätimme testata parsan grillausta. Lopputulos: ihan kiva joo, mutta kyllä näitä ennemmin keitettynä söisi. Eli tulipas testattua, tästä ei meidän ikisuosikkia tullut.

Ja sitten se tunnustus. Kaikki ovat hehkuttaneet parsaa ja parsakautta. Kyllähän minä parsasta pidän, jonkun muun valmistamana. Itse käyn sen kimppuun aina kuin vakavaan taistoon valmistautuneena, hieman pelokkaasti. Se on se hankala lapsi, jota en ole vielä saanut kesytettyä. Mutta harjoittelu jatkuu...

Pesin parsat, napsauttelin kannat poikki, pyöräytys öljyssä ja grilliin miedolle lämmölle. Nautitaan voin, pippurin ja suolan kera!

Viva Parsa!

Ensimmäiset raparperit

Nuo iloiset pienet pontevat viestintuojat, raparperit, ovat nostaneet päänsä kohti aurinkoa. Vihdoinkin, minulla on pihamaalla oma raparperipuska! Iloni oli suunnaton, kun lumen sulettua viikko pari sitten löysin pihamaaltani nupullaan olevat sitkeät raparperin alut. Nyt ne olivat jo nostaneet vartensa parikymmensenttisiksi ja avanneet lehtensä auringolle. Ihanaa kesä!

Niimpä riemusta kiljahdellen hain veitseni ja suoritin ensimmäisen ryöstöretken tuuheaan puskaan. Hillo tuli tehtyä täysin vasemmalla kädellä muun ruuanlaiton yhteydessä, sillä ohjetta ei tähän hätään käsillä ollut. Sokerikin oli loppu kaapista, joten paremman puutteessa puristin reippaalla kädellä hunajaa raparperinpalojen päälle kattilaan ja sitten laskin vettä sen verran, että ne hätinä peittyivät. Ja kiehumaan! maistaessani tajusin, ettei tätä ihan pelkällä hunajalla mennä, oli nim aika kirpakkaa. No, sokeripurkin pohjia toiveikkaana koluamaan ja reilu tujaus kattilaan. Hieman lisää hämmentelyä ja toteamus, että maku kaipaa vielä jotain. Haistelin siinä sitten tähtianispussin voimakkaita aromeita ja mietin, että kokonainen voipi olla liikaa... ja anis ja raparperi..hmmm... Päätin kuitenkin kokeilla ja rohkeasti kaivelin pussin pohjalta kaksi sakaran palasta. Lisää kiehutusta, liian nesteen poistoa ja simmut kiinni maistiaislusikkaa suuhun, NAM!

Tähtianiksella maustettu raparperihilloke

0.5 l raparperia pilkottuna

0.5 dl hunajaa

0.5 dl sokeria

2 tähtianiksen "sakaraa"

2 dl vettä

Pese ja pilko raparperit, laita ne kattilaan sokerin, hunajan ja veden kera. Anna kiehua 15 min ja lisää sitten tähtianiksen sakarat. Keitä vielä 10 min. Purkita

Lindströmin pihvit ja lyttyperunat

Suuresta nälästä johtuen, puolet oli syöty ennekuin hoksasin ottaa kuvan...

Lyttyperunoiden uusi tuleminen, tai no, ainakin uusi tuleminen minulle, blogiin asti ensimmäinen ei niin onnistunut kokeilu ei koskaan päätynyt. Onnistumisen avain taisi olla alkuperäisen reseptin  seuraaminen! Ensimmäisellä kerralla tein perunat ulkomuistista tyyliin keitä, murskaa, mausteita pintaan! Nyt ihanan kastikkeen johdosta perunat saivat tarpeeksi makua ja kosteutta NAM!

Lindströmin pihvejä oli vain pakko saada. Suureksi ihmetyksekseni pihveistä tuli meheviä, eikä kuivia niinkuin yleensä. Jäin pohtimaan, että olisiko mehevyys johtunut siitä, kun peitin ne foliolla  odottaessani perunoiden valmistumista. Ehkäpä juuri tuo folion alla vetäytyminen toi niihin sen viimeisen silauksen?!

Sipuli-paprikahilloke oli ihan oma lisäykseni tai mukaelmani siinä kokkauksen ohessa, kun totesin että paholaisenhilloa ei ole tullut pitkään aikaan tehtyä! Jääkaapin perältä löydetyt hieman nahistuneet paprikat kuin huusivat päästäkseen tähän annokseen. Tomaatteja en tällä kertaa käyttänyt lainkaan, ideana kyllä oli lisätä desi tai puoli tomaattimurskaa, mutta sitä ei kaapista enää löytynyt. Näillä mentiin ja syöjille ainakin kelpasi  :)

Resepti on tällä kertaa hieman pomppiva, kun kuvasin ruuan valmistamisen siinä todellisessa järjestyksessä. Eli perunoiden kattilaan saannin ja uunin päällenapsautuksen jälkeen keskityin pihveihin. Pihvien ollessa pannulla hokasin tuon sipulihillokkeen ja perunoiden vielä kiehuessa keskityin siihen. Se jäi aika kauaksi aikaa pannulle kuullottumaan, kunkeskityin  lyttäämään perunoita, ennekuin pääsin viimeistelemään hillokkeen. Kaikki tuli valmiiksi kuitenkin suunnilleen yhtä-aikaa ja ehdin vielä kaataa hillokkeenkin purkkiin.

Kokatessa tuli tuo ainesten mittaaminen hoidettua aika löysin rantein metodillani sopivasti. Joten olen yrittänyt arvioida käyttämäni määrät tähän noin suunnilleen. Laiskana ja nälkäisenä raastoin punajuuret raakoina, enkä kaltannut hillokkeen paprikoita. 

Lindströmin pihvit (n. 9 kpl)

2 punajuurta

1 sipuli

1 rkl kapriksia

2 tl rosmariinia

1 tl meiramia

400 g jauhelihaa

1 muna

Kuva ei tee oikeutta herkulliselle maulle, sitruunan mehu
nosti potut ihan uusiin sfääreihin

Lyttypotut

8 perunaa

1.5 rkl dijon sinappia

puolikkaan sitruunan mehu

2 tl rosmariinia

1 tl basilikaa

pari lorausta oliiviöljyä

mustapippuria

suolaa

Sipuli-paprika hilloke hilillä

2 pientä paprikaa / 1 iso

1 iso punasipuli

1 tl sambal oelek

2 rkl tomaattipohjaista chilikastiketta

0.5 dl punaviinietikkaa

1.5 rkl siirappia

Pese perunat ja laita ne kiehumaan. Laita uuni päälle ja säädä lämpötilaksi 200 C. Kuori punajuuret ja raasta ne karkealla terällä. Silppua sipuli hienoksi (minä kippasin sipulisilpun mukiin, tl vettä perään ja mikroon 1-2 min, jotta se on helpompi sekoittaa jauhelihataikinaan). Hienonna kaprikset. Yhdistä punajuuriraaste, hienonnettu sipuli, jauheliha, kaprikset, muna ja mausteet. Sekoita sekaisin ja muotoile pihvejä uunipellille leivinpaperin päälle. Paista uunissa kypsiksi.

Laita paistinpannu levylle kuumenemaan ja lisää siihen 2 rkl öljyä. Pese paprikat, poista siemenkota ja pilko pieneksi. Kuori ja viipaloi sipuli. Lisää paprika ja sipuli pannulle, anna kuullottua ja pehmetä miedolla lämmöllä rauhassa. 

Keitä perunat kypsiksi, kaada vesi pois ja laita perunat sopivaan uunivuokaan/astiaan. Kaada vähän oliiviöljyä perunoiden päälle ja pyörittele perunoita. Sekoita sinappi, sitruunanmehu, mausteet ja loraus öljyä. Lyttää perunat nuijalla tai tee kuten minä ja käytä pientä lasia. Kaada maustesekoitus perunoiden päälle, lisää myllystä suolaa ja pippuria ronskilla kädellä ja valuta vielä oliiviöljyä koko komeuden päälle. Vaikka öljyn ja mausteiden määrä hirvittää niin on hyvä muistaa, että peruna imee kaikki ihanat maut itseensä ja tarvitsee sen ylimääräsen öljyn.

Siirrä pihvipelti alatasolle ja nosta perunavuoka ritilänpäälle uunin keskiosaan, paista n. 30 min.

Sekoita kunnes siirappi sulaa etikan joukkoon.Lisää paistinpannulle sambal oelek ja chilikastike, sekoita. Kippaa mukaan etikka-siirappiseos ja anna hautua jälkilämmöllä.

Otin pihvit pois ja jätin pellille folion alle odottamaan perunoiden kypsymistä. Murustin sillä välin fetaa haarukalla ja sekoitin kermaviilin joukkoon fetakastikkeeksi.

Pihvit ja lyttyperunat nautittiin paprika-sipulihillokkeen, fetakastikkeen ja salaatin kera!  

Sima

Koko kevät on mennyt kauhialla tohinalla ja tauko bloggauksessa on taas ollut luvattoman pitkä. Wapun vihdoin kolkuttaessa ovella on aika ottaa itseään niskasta kiinni avata sanainen arkkunsa. Olin jo salaa antanut itselleni luvan jättää siman teko tältä vuodelta, mutta kanssaeläjäni vastustus sai minut pyörtämään päätökseni.

Minullehan sima merkitsee perinteisesti pelkästään fariinisokerista valmistettua juomista jalointa  ja parasta. Muut saavat käyttää osan valkoista sokeria tai maustaa limellä sun muilla hömpötyksillä, mutta meillä sima tehdään niinkuin se on aina tehty. Ja paras pullotuspullo on vanha viinapullo... mielellään konjakkipullo, jossa on semmoinen sienenmallinen korkki, jonka kehittyvä paine ainakin pari kertaa ampuu komeasti ilmaan :) Nojoo, ehkäpä sitten kuitenkin kierrekorkki.

Simaa valmistaessa ja etenkin juodessa on parasta unohtaa se tosiasia, että kyse on käytännössä sokerivedestä, jota on hieman käytetty. Riippuen tietysti siitä, kuinka löysin rantein onnistuu sen hiivan joukkoon mittaamaan...

Perinteinen ja perinteinen hmm, reseptini ei siis periydy mistään muinaishistoriasta sukuni kautta vaan lunttaan sen aina fariinisokeripussin kyljestä (tämä on tärkeä osa perinnettä). Myöskään sitruunapuristinta en omista, joten joka vuosi tähän aikaan harmittelen omaa kitsauttani kun lusikan avulla puristan sitruunamehua, mutta toimii se näinkin. Eli leikkaat sitruunan puoliksi ja otat toiseen käteen lusikan, toiseen sitruunanpuolikkaan ja simaämpäriin kaadettujen fariinisokerien päällä pyöräytät lusikkaa sitruunassa.

8 l       vettä
3-4     sitruunaa (sitruunan mehu)
1 kg    fariinisokeria
tl kärjellinen hiivaa
           rusinoita
           sokeria

Kuumenna 4 l vettä kunnes se kiehuu. Kaada fariinisokerit simaämpärin pohjalle. Kaada kiehuva vesi fariinisokerien päälle ja lisää 4 l kylmää vettä. Purista sitruunanmehu joukkoon ja nesteen jäähdyttyä n. käden lämpöiseksi lisää hippunen hiivaa. Sekoita. Peitä puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja anna seistä pöydällä seuraavaan päivään.

Pullota sima puhtaisiin pulloihin, lisäämällä ensin muutama rusina ja tl sokeria pullon pohjalle. Lisää sitten simaa tratin avulla, joko siivilän läpi jos et tykkää heituloista tai jos ne kuuluvat simaasi, ilman siivilää. Älä täytä pulloa ihan täyteen vaan muista jättää hieman tilaa. Sima valmistuu pullotettuna huoneenlämmössä n. 3 pv:ssä ja jääkaapissa n. 5 pv:ssä eli sima on valmista sitten kun rusinat nousevat pintaan!

Sitten vain lakit päähän, piknik kori käsivarrelle, simapullo mukaan ja puistoon :)

Ps. kaupan simallahan ei sitten ole yhtään mitään tekemistä oikean siman kanssa! Kun siman teko on näin helppoa, pitäisi olla laitonta ostaa sitä kaupasta.