Kun kerran oli hajottamisen makuun päässyt niin sääliä vanhoille loppuun käytetyille lastulevykasoille ei juuri herunut. Vanhat 70-luvun asennukset niin sähkö, kuin muussakin rakennustöissä olivat lähinnä huvittavia. Edellinen remonttireiska on ollut todellinen Tee-se itse mies, mutta työn jäljestä päätellen ei kuitenkaan tainnut olla kestotilaaja. Koska kirjoitan tätä blogia näin jälkeen päin voin kertoa, että monenlaisia suunnittelun kukkasia tuli vastaan ja tulee jatkossakin.
Vanhojen kaappien alta paljastui kaikenlaista, mutta visio uudesta keittiöstä vahvistui kun viimeisetkin seinän jämät saatiin purettua. Pieniä rakenteellisia haasteita paljastui, mutta se kai kuuluu projektin luonteeseen. Keittiön katto oli laskettu huoneiston teoreettisesta maksimikorkeudesta, mutta sen korottaminen osoittautui aika haasteelliseksi joten se unohdettiin jo alkuvaiheessa. Lisäksi päänvaivaa aiheutti liesituulettimen hormiliitäntä ja ilmastointiputken linjaus. Lisäksi koko hökötys pitäisi saada istutettua mahdollisimman tyylikkäästi juuri lasketun keittiön katon ja muun tilan rajakohtaan. No siitä myöhemmin.
Kuvassa näkyy hionnan raja. Vanha lakka on kellastunut ja lattia kamalassa kunnossa.
Lisäksi vanha parketilattia oli niin huonossa kunnossa, että se oli hiottava jo tässä vaiheessa, sillä osa siitä tulisi jäämään keittion niemekkeen alle. Eli huusholli tyhjäksi ja lattia kuntoon. Lopputulos oli vähintään tyydyttävä ja lakkana käytettiin kovinta mahdollista. Muut huoneet laitetaan kuntoon joskus myöhemmässä vaiheessa. Nytkin hiottavaa pinta-alaa oli kuitenkin noin 40 m2 ja tavarat oli kuitenkin saatava johonkin lakkauksen ajaksi.
Pohjatöitä tuntui olevan loputtomasti ja projekti eteni hitaasti, sillä työ haittasi harrastuksiä tälläkin kertaa. Toisaalta kun asunto meidän molempien työnkuvasta johtuen oli tyhjillään lähes koko kesä, niin keittiön puuttuminen ei juurikaan haitannut elämistä. Meillä oli ainakin yksi hyvä syy käydä ulkona syömässä... joka päivä :)
Uskomattoman paljon aikaa kului myös pienten detaljien miettimiseen ja sopivien tarvikkeiden metsästämiseen. Paljon tuotteuta ja heloja tilattiin saksasta jo hinnankin vuoksi, mutta myös siksi, että niitä ei yksinkertaisesti löytynyt hyllytavarana suomesta. Valaisimia ja pistokkeita vertailtiin ja sommiteltiin useaan otteeseen, mutta vähitellen hilut ja helat alkoivat olla kasassa. Valaistus toteutettiin päivänvalovalaistuksena ja samaa linjaa tullaan varmasti jatkamaan m uun asunnon valasituksessakin. Suuret kiitoksen Ad-luxille, josta saimme paljon tietoa ja tarvikkeita valaistuksen toteuttamiseen.
Vielä tässäkään vaiheessa itse keittiötä ei ollut toimitettu, vaan se ajoitettiin tarkoituksella syksyy, että pohjatyöt saataisin varmasti kuntoon. Keittiön toimittajaksi valittiin siis Ala-Carte. Hinnaltaan tarjous oli enemmänkin yläpäässä, mutta laatu ja kaapistojen tilaratkaisut olivat vertailun parhaat. Lisäksi pavelualttius oli parasta luokkaa. Hinta vaikuttaa edelleen olevan valtaosalle suurin päätöksiin vaikuttava tekijä, sillä vei paljon aikaa saada keittiöedustajat vakuuttuneeksi tasosta johon pyrittiin. Olisi väärin sanoa että hinnalla ei ole väliä, mutta ehkä pikemminkin meille oli tärkeää mitä sillä hinnalla saa.
Hyvä niin, sillä aikataulu muuttui moneen kertaan kun uusia ideoita tuli vastaan ja niiden toteuttaminen vaati aina pieniä muutoksia. Perusajatus oli silti kirkkaana mielessä jo ensimmäisistä lyijykynäpiirroksista lähtien ja ajatukset saatiin siirrettyä mukavasti myös photoshopin piirtopöydälle ja sitä kautta keittiövalmistajien suunnitteluohjelmiin.
Tajouksia pyydettiin matillisesti 3 kappaletta, mutta vain yksi valmsitaja pystyi tarjoamaan riittävän laadukasta ja meidän suunnitelmiimme sopivia tuotteita. 3 kaapistoa tehtiin räätälöitynä, koska osin tila asetti rajoituksia ja toisaalta esimerkiksi uuni-mikro kaapin käyttömukavuutta haluttiin parantaa ja sekös tuotti valmistajalle päänvaivaa. Suunnittelijan ensimmäisestä kommentista "Ei onnistu - ei toimi" päästiin kuitenkin täysin toimivaan ja hyvin toteutettuun ratkaisuun kun asiaa väänneltiin ja käännetiin tarpeeksi. Onneksi Anna oli tässä asiassa periksiantamaton. Sinänsä kummallista, että valmistajan suunnittelijat ovat niin urautuneita etteivät kykene näkemään omien tuotteidensa käyttömahdollisuuksia muuten kuin perusratkaisuissa.
Kulmakaappi oli toinen ongelmakohde, jossa jouduttiin osoittamaan omien suunnitelmien toimivuus mittanauhan avulla. Kyse olis siis Le Mans kulmamekanismin sovittamisesta ohjeita pienempään tilaan.
Kun keittiön tilausta vihdoin oltiin allekirjoittamassa, niin jo aiemmin olimme ihailleet Ala Carten myymälässä ollutta side-by side viinkaappi,jääkaappi pakastin yhdistelmää. Hetken mielijohteesta päätimme, että jos kaappi saadaan mahtumaan keittiöömme, niin se lähtee mukaan. Eli juuri valmiiksi saadut suunnitelmat levälleen ja sovittamaan. Seinää jouduttiin purkamaan hieman lisää, mutta suunnitelman mukaan 100cm kaappi mahtui kuin mahtuikin paikkaan jossa aikaisemmin oli ollut 60cm tavallinen jääviileäkaappi. Menetetty kaappitila kompensoitiin seinälle asennettavilla huomaamattomilla lasikaapeilla.
Hankinnan seurauksena jouduimme kuitenkin arvioimaan konepaketin merkkiä uudestaan, sillä muuten konebudjetti ylittyisi reippaasti kolmanneksella. Siemens vaihtui hetken pohdinnan jälkeen AEG-Electroluxiin. Se oli ollut toinen vaihtoehtomme jo aiemmin, joten tässä ei kuitenkaan menty ostamaan sika säkissä, sillä ominaisuuksia ja eroja oli vertailtu ahkerasti jo aikaisemmin ennen alkuperäistä valintaa.
Mainitsin jo aiemmin liesituulettimen aiheuttamasta päänvaivasta. No paloturvallisuusvaatimusket ynnä muut antoivat oman mausteensa tähän soppaan, mutta velipojan konsultaatiolla ja pienellä sovittamisella riittävän suuri spiroputki saatiin sopimaan tilaansa. Kerrottakoon, että katto, sekä seinärakenteita jouduttiin muotoilemaan puukkosahan ja hiltin avulla, joten kyse ei ollut mistään pienestä sovittamisesta.
Tässä pohdittiin että tuonne se putki pitäisi saada sopimaan... Ja millähän V***lla.
Seinä lähti ja loput kaapit lähhti aika nopeasti perässä. Lukuunottamatta yläkaappeja, jotka roikkuivat seinällä hyvinkin pitkään. Olivat nimittäin vielä täynnä tavaraa. (parempilaatuinen kuva tulee myöhemmin).
Vanhan seinän paikalle jäänyttä koloa täytyi vähän täyttää ennen lattian tasoitevalua.
Pohjalle laitettiin primeri ja päälle kiillon Fiberflex massa. Kaksipuolinen teippi EI toimi kaapelin asennuksessa. Vaihtoehtoina olivat kuumaliima tai ilmastointiteippi. Eristysvastysmittaus täytyy muistaa tehdä ennen valua jos haluaa että valmistajan takuu on voimassa. Tosin en ole kuullut, että vastuskaapeleissa olisi koskaan ollut vikoja ennen asennusta. Kaapeli rikotään yleensä asennuksen aikana.
Laatoitus sujui ongelmitta ja lopputulos oli vähintäänkin tyydyttävä. Oli muuten ensimmäinen kerta kun laatoitin 300mm laattaa. Ison laatan kanssa saa olla tarkkana ettei jää kulma ylös.
Taustalla näkyvä patteri irroitettiin malausta varten. Lisäksi ikkunan alla ollut levy irroitettiin, koska se oli kärsinyt kosteudesta ja eristyksessä oli toivomisen varaa. Nämä oli hyvä hoitaa muun remontin ohessa.
Lakkaus onnistui erittäin hyvin. Alle laitettiin puolihimmeä lakka korostamaan puun syitä ja päälle laitettin erittäin kova julkisiis tiloihin tarjoitettu Bonan Trafic. Toki lattiaan jäi muutamia koloja, mutta toisaalta niiden poishiomisessa ei olisi ollut mitään järkeä.
Seuraava vaihe onkin keittiön lopullisen tilauksen tekeminen, joten nyt tarvitaan päätöksiä.
Turun viinijuhlien yhteydessä järjestettiin Roccan viinipruuvi, jossa tarjonta oli epämääräistä kuraa. Tilaisuuden päätyttyä sain kuitenkin kutsun kellariin tilaisuuden pitäjien seuraksi. Nopea vilkaisu pöydän pulloihin kertoi, että nyt lasiin oli tarjolla kunnon ainetta.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
